Jostain kumman syystä ajaudun aina tavalla tai toisella järjestötoimintaan. Opiskeluaikanani olin kahtena vuonna Porin Insinööriopiskelijat ry:n hallituksessa, toisena vuonna hallituksen sihteerinä. Olen toiminut useita vuosia Satakunnan Noutajakoirayhdistys ry: TOKO-koulutusohjaajana. Ajauduin jostain syystä, agilityyn hurahtaneena, West Coast Agility Team ry:n hallitukseen, sihteeriksi, kiitokset vaan luottamuksesta, kolmas vuosi menossa. TOKO -koulutusohjaajakurssin kävin v. 1997 ja pätevöity TOKO -koetoimitsija minusta tuli v. 2001. Agilitykoulutusohjaajakurssin suoritin alkuvuonna 2007. Metsästäjätutkinto on suoritettuna.

Kaikki edellä mainittu voidaan lukea harrastuksiksini, tilipussia noista hommista ei tipahda.

Hurrin kanssa olemme etsiskelleet etsiskelemme äijiä metsästä, noutokapuloita kentällä ja pienriistaa koemaastoissa. Syksyisin suunnistamme myös kaislikon reunaan kera haulikon (rinnakkaispiippuinen Baikal IJ58M tai päällekkäispiippuinen Baikal IJ), tositoimiin sorsametsälle.

Hirmun kanssa treenaillaan TOKOa, millä mielellä, sitä en vielä tiedä, käymme jonkin verran näyttelyissä ja agilityssä. Talvisin Hirmun pääsee metsään pupujen perään, syksyllä (2004) Hirmun ajosta tuli ensimmäinen pitkäkorva!

Hupin tavoitteellisimpina lajeina ovat NOME ja PK -haku ja TOKO, uusimpana "vilityksenä agility, joka on Hupin kanssa huisin hauskaa. Hupi seurannee Heron jalan jälkiä ainakin jollakin tasolla.

Vähemmän koiramaisia harrastuksia mainitakseni: Omistan haitarin ja osaan sitä myös jonkin verran soittaa, nykyään jää kyllä todella vähälle... ja sormet kangistuu. Luen niin paljon kuin ehdin, kirjallisuuden suhteen olen melko kaikkiruokainen, jotakin mainitakseni John Grisham:n ja Patricia Cornewell:n tuotanto tulee ahmittua. Olen myös lähes addiktoitunut TV -tietovisojen seuraaja. Kun inspiraatio iskee, voi minut löytää kutomastakin. Pidän sisustamisesta, joskaan kotimme ei ehkä näytä siltä. Jos olen eksynyt yöllä auki olevaan ravitsemusliikkeeseen, minut löytänee tanssilattialta.

Minä ja Hupi talvella 2004

Miten sitten ajauduin koiraharrastuksen pariin?

Jo pikkutyttönä ulkoilutimme ystäväni Merjan (Hurrin kasvattaja) kanssa naapuruston koiria. Omaa koirakin vinguin ahkeraan mutta sain sellaisen vasta muutettuamme maalle, Viasvedelle. Sekarotuinen Hakki tuli minulle täytenä yllätyksenä: siellä se odotti kotona eräänä päivänä koulusta tullessani. Hakki tutustutti minut koiranomistajan elämään ja jokapäiväisiin hoitotouhuihin.

Rotukoirien pariin ajauduin naapurissa asuneen Lamovan Eilan kautta. Eila kasvatti englanninspringerspanieleita kennelnimellä Tupasluikan, joukkoon mahtui myös yksi kultainen pentue. Näyttely- ja TOKO - harrastus alkoi ESS narttu Tepan (Tupasluikan Maarianheinä) kanssa. Esitin ensimmäistä kertaa koiraa näyttelykehässä 1990 ja ensimmäinen virallinen tottelevaisuuskoekokemus oli Tepan kanssa vuonna 1992. Ja eroon ei ole päässyt =o)

Vuonna 1992 Eilalla oli kultaisennoutajan pentue, josta ystäväni Merja sai narttupennun (Hurrin emä, Ronja). Minun ei kultaista pitänyt koskaan ottaa, rotuihastukseni oli ESS. Tammikuisen päivänä huomasin kuitenkin käveleväni kotiin 4kk ikäinen kultsu-uros taluttimessa. Hero opetti minulle koiramaailman saloja ja tutustutti minut TOKOn lisäksi palveluskoirakokeisiin ja metsästyspuoleen.

Beagle tuli uutena rotuna 2002, kun halusin pienen suuren koiran. Rotuna beagle on yllättänyt minun totaalisesti: Oikeissa käsissä aivan ihastuttava persoona, joka ei kuitenkaan sovi mielestäni sohvankoristeeksi, kuten ei mikään muukaan metsästyskoirarotu. Jos ei metsälle pääse, pitää harrastaa jotain muuta. Liekö tuon aktiivisen harrastamisen seurausta, Hirmu ei ole tuhonnut kotona mitään (lukuun ottamatta yhtä kaukosäädintä). Jonakin päivänä kodissamme tallustelee kenties myös ESS, tuo rotu, jonka ansiosta olen edelleen Porilaisten koiraharrastajien riesana!

Rakkaudesta koiriin ja koiraurheiluun...

Koirat ja harrastaminen on minulle elämäntapa. Ilman koiria ei olisi elämää, ainakaan yhtä antoisassa muodossa kuin nyt on. Minulle koira ei ole lapsi tai perheenjäsen, eikä myöskään harrastusväline. Koirat ovat laumanjäseniä, eivät tosin tasavertaisia kanssani. Jokaisen koiran kanssa harrastetaan tavoitteellisesti jotakin lajia. Se, että joku laji ei sovi, ei tarkoita sitä, että ko. yksilö olisi sohvaperunana. Minulle uuden laumanjäsenen etsintä alkaa yleensä vähintään vuosi - pari ennen kuin hankita on ajankohtaista. Hankin koiran jotakin tiettyä lajia ajatellen, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koira on kaupan mikäli se ei sovellu ko. lajiin.

Tärkeintä koirassa on terveys. Minulle sana terveys tarkoittaa sekä luonnetta, että fyysistä terveyttä. Terveyttä katson kokonaisuutena, eri harmaan sävyissä, musta-valkoisella ajattelutavalla ei kovin pitkälle pötkitä. Noutajista puhuttaessa minulle merkitsevät tietenkin lonkkatulokset mutta ehkä vieläkin tärkeämpänä pidän tervettä etupäätä. Suku kiinnostaa, ei pelkästään vanhemmat. Koiran pitää myös muistuttaa sitä rotua, jonka olen ostanut, SERTit yms. näyttelytulokset ovat kaikki "ylimääräistä" plussaa mutta kyllä sen EH:n pitäisi tulla ilman suurempi kommervenkkejä.

Hirmun ja Hurrin kanssa kesällä 2004

On melko suuri ihme, mikäli minut tapaa koiramaisten harrastusten parista ilman tätä lisävarustetta (näyttelyitä lukuun ottamatta)

Minä en voi käsittää ajatusta käyttö- ja näyttelylinjasta erikseen, ei sovi mitenkään minun ajatusmaailmaani... ja kuitenkin kummassakin harrastamassani rodussa on havaittavissa melko voimakkaasti jakautuneet linjat. En aivan täysin voi myöskään ymmärtää, miksi pitää ottaa metsästysrotu, jos se ei koskaan pääse toteuttamaan luontaisia taipumuksiaan. Tärkeintä kuitenkin on, että koiran kanssa tehdään jotain.

Minulle jokainen koira on uusi haaste. Koulutustapa valitaan aina yksilön mukaan. Kuitenkin tunnen olevani nk. "vanhan kansan" kouluttaja. Yltiöpositiiviset koulutusmetodit eivät ole minun juttuni. Etsin aina yksilölle sopivan palkkausmenetelmän ja käytän myös fyysisiä ja henkisiä pakotteita tilanteen niin vaatiessa, kuitenkin aina koirakohtaisesti.

Koulutan ja ohjaan (aikani sallimissa puitteissa) mielellänii niin koiria kuin ohjaajiakin. Toivottomia tapauksia ei koirista löydy, on olemassa vain toivottomia ohjaajia ja yhteen sopimattomia pareja.

Tällä tiellä ajattelin jatkaa vielä vuosia =o)