(Gunhills Dalbury - Valthornin Quardida)

09.10.1992 - 02.11.2002
kultainen noutaja uros
Kasvattaja: Eila Lamova, Pori
LUE LISÄÄ

sekarotuinen uros
1986 - 1990

Hakki oli ensimmäinen oma koirani, rankkurilta haettu rescuekoira. Todennäköisesti harmaan hirvikoiran ja saksanpaimenkoiran sekoitus. Syntymäajasta ei voida olla varmoja.

(Pideraqs Kewpie - Nöffkid´s Devil)

Newfoundlandinkoira uros
1991 - 2000

Roope tuli meille ollessaan n. 2 vuotias ja sopeutui sekalaiseen laumaamme omalla hyvin rauhallisella tavallaan oikein hyvin. Roope oli enemmän äitini kuin minun koira. Muutamissa näyttelyissä tuli Roopen kanssa käytyä, paras saavutus SA. Kuvassa Roope on saaressa, mökkilaiturilla. Mökillä Roope vietti suuren ajan

(Int & Fin Ch Rosanan Dandelion - Topdream´s Red-Hot Mamma)

labradorinnoutaja uros
1990 - 1998

Otso jäi meille pitkän hoidossa olonsa jälkeen.Otso oli melkoinen persoona, virtaa täynnä ja aina syömässä. Aivan mahtava persoona. Otsolle ei olisi tullut mieleenkään tehdä pahaa edes kärpäselle, Otso vaan rakasti kaikkia koko valtavalla sydämellään.

Minä katsoin sinua pitkään ja hellästi silittelin,
ja mietin,

 lieköhän ketkään silmin niin viisahin minulle katsetta luoneet,
hellyyttä hellempää,
tai ystävyyttä suoneet mi aina ymmärtää?

Sinä teit sen joka hetki,
minunlaistani palvoit ain,
ja nyt kun päättyy yhteinen retki sinä katsot,

 katsot vain - mutta sylissäni vielä sinä nuolet kädenselkää,
ja minä tiedän,

että et siellä metsänpeitossa peikkoja pelkää -

sillä sinne sinut kannan alle turpeen nukkumaan,
kunhan lääkärin pistää annan sinut uneen kuolettavaan,
mutta vielä hetken verran sun sydämes sykintää
tahdon kuunnella tämän kerran,
niin hyvää ja elävää.

Mä en usko tarua ollenkaan,
etteikö eläinten taivasta oisi,
nehän aina antavat parastaan eikä kelleen murhetta soisi,
ja jos sieluista sitten puhutaan miten Luoja niin unohtaisi,
ihan itseluomilta luoduiltaan?
ei niin hän tehdä saisi.

Ennen kuin silmät sammuivat
minä kerroin oravista,
joita eläinten taivaassa haukkua saa ihan kaikista puiston puista
- ja sitten se vaipui, vaipui vain
ja kuono kylmeni kokonaan,
sitä pitelin vieläkin polveelain
ja tietenkin myös, sitä sieluaan."

Inkeri Rajala, Mikkeli