Jotain Hurrista

Hurri on vauhdikas, korkean työskentelymotivaation omaava kookas uros, joka työskentelee hyvin mielellään itsenäisesti, oikein motivoituna myös melko helppo yhteistyökumppani. Koira, jonka kanssa pelataan henkisillä valteilla.
Luonteeltaan Hurri on sosiaalinen niin ihmisiä, kuin toisia koiriakin kohtaan. Kotioloissa rauhallinen ja helppo koira, joka on myös helppo ottaa mukaan paikkaan kuin paikkaan.
Hurrin järkkymätön itseluottamus korostuu erityisesti suuressa porukassa. Tämä uros ei edes vaivaudu katsomaan nk. "pullistelijoita" päin vaan kääntää pääsääntöisesti selän uhittelijalle. Uros kuin uros saa Hurria haastaa, Hurri käyttää hampaitaan vain puolustaakseen itseään.

Noutopuuhissa Hurri on kuin noutaja konsanaan: palkkaa itseään kokoajan. Suurin palkkio on saada noutaa. Alun hankaluuksien jälkeen kaikki riista, jonka olen Hurrin käskenyt noutaa, on käteen tullut.

Tottistreeniessä Hurrin saa parhaiten syttymään patukka. Pörriäinen rakastaa taistelua ja saa silminnähden suuren nautinnon "voittaessaan". Lause: "Onko nälkä, mennäänkö syömään ruokaa?" saa Moppekoiran pois tolaltaan... ruoka-aikaan. Hurri ottaa palkaksi siis mielellään ruokaa mutta ei syty siihen tavalla, jonka taistelu saa aikaan. Tämä koira ei tottistreeneissä saa mitään maailmaa järisyttäviä "kiksejä" siitä, että minä kehun ja näytän hyväksyntäni. Kivaahan se toki on mutta... ei niin kivaa, että tottikseen tulisi mukaan myös se viimeinen kipinä.

Nyt, Hurrin ollessa reiun11v, järkkymätön luonne vaan korostuu. Hurrin voi ottaa ihan mihin vaan ja antaa lähes kenen mukaan vaan, Moppekoira osaa käyttäytyä paikassa kuin paikassa. Hurri vierailee / lomailee myös silloin tällöin äitini luona, koeura on takanapäin ja Hurri saa nauttia elämästään. Äippän luona saa makoilla pihatiellä ja katsella elämää, tehdä pihahommia äippän kanssa ja nuolla puhtaaksi Juhan puurolautasen.

Tällä hetkellä niitä suurimpia nautintoja Hurrin mielestä lienee hiirien ja myyrien kaivaminen pellolla. Vanhuus ei valitettavasti tule yksinään: Mikäli Hurrin antaa kaivaa mielin määrin pelloilla tai painia rajattomasti nuorempiensa kanssa, oireilee selkä. Syynä lienee se, että Hurri venyttelee minimaalisen vähän ja tekee edelleen yhtä räjähtäviä lähtöjä, kuin 5 vuotta sitten =o) Normilenkeille Hurri pääsee enää muutaman kerran viikossa, johtuen toisen ranteen (ilmeisesti) nivelrikosta. Muuten ranne eikoiraa haittaa mutta pitkien lenkkien jälkeen vaarikoira könkkään melko reilusti. Ja edelleen, Hurri on koiristani se, joka vetää aian tolkuttomasti hihnassa sille päälle sattuessaan...

Selän kiputiloja tuskin kukaan muu kuin kotiväki näkee, eikä ne Hurriakaan tunnu haittaavan mutta koska tämäkin koira on antanut minulle niin paljon, käy Hurrilla epäsäännöllisen säännöttömästi hieroja.